torstai 3. marraskuuta 2016

RImakauhua

Voiko mikään olla pelottavampaa kuin aitous? Tai oikeastaan se, mitä aitous aiheuttaa ja miten se otetaan vastaan. Vaatii oikeasti paljon uskaltaa olla aito ja täysin sensuroimatta oma itsensä. Sanoa suoraan omat mielipiteensä ja myös avoimesti antaa toisten vastata aitouteen.

Kävin kurssin mediaan kirjoittamisesta ja tehtävänä oli mm. kirjoittaa kolumni, arvostelu sekä populääritieteellinen teksti. Näistä kolmesta kolumni oli ehdottomasti vaikein. Vaikka sen varmaankin olisi pitänyt olla helpoin - kirjoittaa omaa mieltä liikuttavasta asiasta ja ilmaista oma mielipiteensä. Miten vaikeaa se nyt voi olla?

Vaikeaa oli, vaikka en edes valinnut mitenkään henkilökohtaista aihetta. Muiden kolumneja lukiessa oli pakko ihailla toisten rohkeutta: oli tekstejä seksuaalisesta häirinnästä, aknesta ja masennuksesta. Voin kyllä suoraan sanoa, etten olisi välttämättä uskaltanut noista aiheista kirjoittaa.

Aitous on kuitenkin niin vapauttavaa. Miten usein ei uskalla sanoa, mitä ajattelee, koska pelkää vastapuolen reaktiota. Tai miten kivalta tuntuu, kun joku kysyy toisen mielipiteistä tarkentavia kysymyksiä - ei arvostellakseen vaan ymmärtääkseen toista paremmin.

Aika hienoa, kun tajuaa että voi olla juuri omanlaisensa ja jos se ei kelpaa niin heippahei vaan. Ottakaa tai jättäkää. Matkailu esimerkiksi avartaa tosi paljon tätäkin näkökulmaa. Hankalissa olosuhteissa tai epävarmassa tilanteessa on vaikea olla muuta kuin aito. Ja sitä paitsi, olemalla oma itsensä on suurin todennäköisyys löytää juuri saman henkisiä ihmisiä ympärilleen.

Luokan edessä omia mielipiteitä esitellessä tajusin, että eniten pelkäsin toisten mielipiteitä ja ajatuksia tuotoksista. Kun vastaukseksi tulikin hymyjä ja positiivista palautetta, oli mahtava fiilis! Olispa vain kirjoittanut rohkeasti vielä henkilökohtaisemmasta asiasta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti