perjantai 4. marraskuuta 2016

Look for the dream

"Look for the dream that keeps coming back. It's your destiny."

Kyseinen quote tuli vastaan viime kesänä Espanjasta paluun jälkeen. Ja kyllähän se Espanja on tuo uni tai unelma, joka aina palaa takaisin. Viime öinä oon nähnyt pitkästä aikaa ihan oikeita unia elämästä tuolla auringon alla! Niin aidon tuntuisia, että aamuisin fiilikset on ollut vähintäänkin sekavat.

Oon katsellut lentoja milloin Madridiin, Sevillaan, Malagaan ja nyt viimeisinpänä Alicanteen. Ne auringon valaisemat kapeat kadut, valkoiset talot, torimyyjät ja iloisesti huudetut ¡hola buenas que tal! lausahdukset vaan houkuttelevat niin paljon, että sydän hakkaa tuplasti kovempaa.

En malttaisi odottaa, että pääsee puhumaan espanjaa ja juttelemaan niitä näitä tuntemattomien ihmisten kanssa. Vaeltelemaan katuja ilman päämäärää, kuuntelemaan muiden puheita ja seuraamaan elämää kaduilla. Nautiskella lasi viiniä ja muutama tapas illan pimentyessä.

Ahhh. Sitä elämää varten mut on tehty. Espanjassa tuntuu aina olevan 2.0 versio itsestään.

Lisäksi haluaisin lunastaa kesäkuussa 2015 tehdyn lupauksen ostaa myös vuoden 2017 kalenteri Espanjasta. Tällä lupauksella halusin varmistaa, ettei seuraavaan kertaan kulu liian pitkä aika.


Ps. Jos sieltä löytyy muita la vida locaa kaipaavia, ainakin Helsingistä löytyy muutamia ihania paikkoja, joissa voi fiilistellä pahimman ikävän tullen. Esimerkiksi Töölössä sijaitseva Bar Teos, josta saa tapaksia ja viiniä edullisesti sekä espanjalainen kahvila Cafelito Kalliosta on tullut testattua ja todettua hyviksi. Lisää saa vinkata mulle! :)

torstai 3. marraskuuta 2016

RImakauhua

Voiko mikään olla pelottavampaa kuin aitous? Tai oikeastaan se, mitä aitous aiheuttaa ja miten se otetaan vastaan. Vaatii oikeasti paljon uskaltaa olla aito ja täysin sensuroimatta oma itsensä. Sanoa suoraan omat mielipiteensä ja myös avoimesti antaa toisten vastata aitouteen.

Kävin kurssin mediaan kirjoittamisesta ja tehtävänä oli mm. kirjoittaa kolumni, arvostelu sekä populääritieteellinen teksti. Näistä kolmesta kolumni oli ehdottomasti vaikein. Vaikka sen varmaankin olisi pitänyt olla helpoin - kirjoittaa omaa mieltä liikuttavasta asiasta ja ilmaista oma mielipiteensä. Miten vaikeaa se nyt voi olla?

Vaikeaa oli, vaikka en edes valinnut mitenkään henkilökohtaista aihetta. Muiden kolumneja lukiessa oli pakko ihailla toisten rohkeutta: oli tekstejä seksuaalisesta häirinnästä, aknesta ja masennuksesta. Voin kyllä suoraan sanoa, etten olisi välttämättä uskaltanut noista aiheista kirjoittaa.

Aitous on kuitenkin niin vapauttavaa. Miten usein ei uskalla sanoa, mitä ajattelee, koska pelkää vastapuolen reaktiota. Tai miten kivalta tuntuu, kun joku kysyy toisen mielipiteistä tarkentavia kysymyksiä - ei arvostellakseen vaan ymmärtääkseen toista paremmin.

Aika hienoa, kun tajuaa että voi olla juuri omanlaisensa ja jos se ei kelpaa niin heippahei vaan. Ottakaa tai jättäkää. Matkailu esimerkiksi avartaa tosi paljon tätäkin näkökulmaa. Hankalissa olosuhteissa tai epävarmassa tilanteessa on vaikea olla muuta kuin aito. Ja sitä paitsi, olemalla oma itsensä on suurin todennäköisyys löytää juuri saman henkisiä ihmisiä ympärilleen.

Luokan edessä omia mielipiteitä esitellessä tajusin, että eniten pelkäsin toisten mielipiteitä ja ajatuksia tuotoksista. Kun vastaukseksi tulikin hymyjä ja positiivista palautetta, oli mahtava fiilis! Olispa vain kirjoittanut rohkeasti vielä henkilökohtaisemmasta asiasta.